Mitkä jumpat, humpat ja skumpat yritys saa vähentää verotuksessa?

On olemassa paljon erilaisia henkilökunnalle suunnattuja etuja, joita yritys voi vähentää omassa verotuksessaan eikä työntekijälle synny verotettavaa etuutta. Verottaja on vuosien saatossa selkeyttänyt ohjeistustaan, mutta edelleen eräistä verottajan hämäävimmistä ohjeistuksista ovat ”tavanomaisuus” ja ”kohtuullisuus”. Mikä on tavanomaista tai kohtuullista kenenkin mielestä, vaihtelee suuresti. Siispä jokaisen pitäisi arvata, mikä on verottajan mielestä tavanomaista ja kohtuullista. Toki joissain kohdissa on määritelty onneksi jo euromääräisiäkin rajoja.

Vähennysoikeus on myös kovin erilainen yritysmuodosta riippuen. Toiminimiyrittäjä ei saa henkilökuntavähennyksiä juuri lainkaan, koska toiminimiyrittäjä ei voi itse olla työntekijän asemassa. Toisaalta osakeyhtiön yksinyrittäjä voi taas käyttää hyödyksi useimpia henkilökuntaetuja, koska yrityksen työntekijämäärä ei rajaa etujen käyttöä. Jos työntekijöitä on useampi, lähtökohtaisesti edut pitää tarjota kaikille työntekijöille tasapuolisesti.

Lääkärit, hierojat, rillit… onko verovapaita henkilökunnalle?

Terveydenhuolto on henkilökuntaeduista yksi niistä harvoista, jonka toiminimiyrittäjäkin saa verotuksessaan vähentää. Tosin tämäkin on rajattu toiminimiyrittäjän osalta vain ns. pakolliseen työterveyshuoltoon, joka sisältää ehkäisevän työterveyshuollon. Henkilökunnalle taasen saa tarjota paljon laajemmatkin työterveyspalvelut, kunhan palveluista on sovittu kirjallisesti työterveyshuollon palvelujen tuottajan kanssa. Ja kaikki pitää olla taas tavanomaista ja kohtuullista sekä kaikille tasapuolista. Terveydenhoidon kuluista verottaja ohjeistaa, että kohtuullisena kustannuksena voidaan pitää noin 3000 euron suuruista yksittäistä hoitotapahtumaa.

Fysioterapian katsotaan kuuluvan osaksi työterveydenhuoltoa ja se voi olla yrityksen tarjoama etu vain, jos siitä on sovittu työterveyshuoltoa koskevassa sopimuksessa. Toisin kun taas hierontapalvelut verottaja laskee virkistystoimintaan, joka sekin on verovapaa etu, mikäli se on työnantajan järjestämä ja koko henkilökunnan käytettävissä.

Tuntuuhan hammaslääkärin penkissä edes vähän mukavammalle, kun kulun saa vähentää verotuksessa

Hammashoito, silmälasit, leikkaukset ja lääkkeet sisältyvät myös verovapaisiin henkilökuntaetuihin. Tosin kaikesta on tarkat määräykset ja kuten aiemmin on jo tullut mainittua, kaikesta pitää olla maininta terveydenhuollon sopimuksessa, kaiken pitää olla kohtuullista, tavanomaista ja yleensä koko henkilökunnan käytettävissä. Erityisistä määräyksistä esimerkiksi silmälaseista on mainittu, että ne pitävät olla lääkärin tai optikon määräämät työhön liittyvät erikoislasit (esim. näyttöpäätelasit). Jos työnantaja hankkii työntekijälle tavalliset silmälasit, syntyy siitä verotettavaa etuutta työntekijälle. Terveyskylpylämatkakin on työntekijälle verovapaa etu, mikäli kyseinen matka on työterveyslääkärin määräämä kuntoutushoito.

Huomasithan tehdä pöytäkirjat päätetyistä henkilökuntaeduista?

Entäs sittenne jumpat, humpat ja skumpat?

Virkistys- ja harrastustoiminnassakin toistuvat tutut termit: tavanomaisuus, kohtuullisuus ja koko henkilökunnan käytettävissä. Toiminimiyrittäjä ei näitä etuja pysty juurikaan hyödyntämään omalla kohdallaan, vaikka yrityksessä olisi henkilökuntaakin.

Pikkujoulu-ja kesäjuhlakuluissa toiminimiyrittäjä saa sentään vähentää myös omat kulunsa, mikäli henkilökunnalleen kyseisiä juhlia järjestää. On myös pohdittu, voiko osakeyhtiön yksinyrittäjä vähentää pikkujoulukuluja. Pitääkö silloin yrittäjän olla yksin tonttulakki päässä juomassa glögiä ja laulamassa tip tap? Entäs jos ottaa asiakkaita mukaan pikkujouluihin? Silloin juhlan luonne muuttuu edustuskuluksi. Edustuskuluistahan ei saa vähentää alvia lainkaan ja tuloverotuksessakin kuluista vain puolet on vähennyskelpoisia. Henkilökuntajuhlissa taasen saa vähentää jopa alkoholistakin alvit. Muutenhan alkoholi kategorioidaan melkein aina edustukseen. No, saa sentään nykypäivänä neuvottelulounaissakin tarjota lasillisen ruoan kera ja vähentää verot kokonaan.

Olethan muistanut kirjoittaa kuittiin kenelle lahjat on annettu ja lounaat tarjottu?

Myös lahjoja voidaan antaa joko henkilökunnalle tai asiakkaille. Jos yrittäjä ostaa vaikkapa joululahjaksi konjakkipullon, vähennyksen määrä riippuu siitä, menikö lahja henkilökunnalle vai edustamiseen. Henkilökunnalle voi antaa esim. joululahjan tai muita pieniä lahjoja verovapaasti maksimissaan 100 euron edestä per henkilö per vuosi. Merkkipäivälahjoja työntekijälle voi antaa 40- vuotispäivästä eteenpäin, aina kun tulee pyöreitä vuosia täyteen. Samoin myös hääpäivä tai pitkä työura voivat olla merkkipäivälahjan peruste. Merkkipäivälahjan kohtuulliseksi arvoksi verottaja on määritellyt 1-2 viikon bruttopalkkaa vastaavan määrän. Avoimet lahjakortit ovat aina verotettavaa tuloa työntekijälle. Jos lahjakortin haluaa antaa verovapaasti lahjaksi, pitää se olla yksilöity muutamaan vaihtoehtoon, mitä lahjakortilla voi saada.

Olethan huomannut käyttää merkkipäivälahjavähennyksen myös omalla kohdallasi?

Pienissä yrityksissä saadaan harvoin sähly- tai lätkäjoukkueita kasaan, eikä välttämättä ole kannattavaa järjestää omaa teatterinäytöstä pienelle työntekijäporukalle. Niinpä näissä useimmiten toteutetaan vastaavat harrasteet omaehtoisesti. Yrityksen pitää tehdä näissäkin tilanteissa sopimukset palvelun tarjoajien kanssa. Eli yritys voi sopia vaikkapa kolmen eri liikuntakeskuksen kanssa työtekijöiden oikeudesta käyttää palveluita. Yrityksen pitää myös maksaa kulut suoraan palveluntarjoajalle tai työntekijät maksavat palvelun työnantajan antamilla arvoseteleillä. Työntekijät eivät voi siis itse maksaa kyseistä palvelua ja pyytää sitten rahoja yritykseltä. Etua voi maksaa maksimissaan 400 euroa per vuosi per työntekijä ja se sisältää sekä liikunta- että kulttuuripalvelun.

Muita tyypillisiä henkilökuntaetuja ovat mm. henkilökunnan yhteiset tyky-/tyhypäivät, aikakausi- ja sanomalehdet sekä kahvi- ja virvoitusjuomatarjoilut taukohuoneessa. Nykypäivänä myös digilehdet on hyväksytty vähennyksiin. Myös henkilökuntajuhlissa saa tehdä vähennykset virtuaalijuhlien järjestämisestä. Tässä pitää huomata erityisesti ruokailun osalta se, että työnantajan pitää toimittaa joko ruoka työntekijöiden koteihin tai työntekijä saa noutaa ruoan sovitusta paikasta. Lahjakortti ravintolaan tai ruokakauppaan on työntekijälle palkkaa.

Tietoliikenneyhteydet ovat varmaan yksi yleisimmistä henkilökuntaeduista, mitä sekä pienet että isot yritykset tarjoavat työntekijöilleen. Näissäkin pitää huomioida, että yhteys pitää olla hommattu työnantajan toimesta työtehtäviä varten. Palvelua saa toki lisäksi käyttää yksityiskäytössäkin, mutta esim. viihdepaketit ovat useimmiten poisluettuja verovapaista eduista, koska ne eivät monellakaan toimialalla liity työntekoon. Myöskään tietoliikenneyhteydessä vaadittavat laitteet eivät ole verovapaata etua eli esim. kuitukaapelin asentamista ei voida laittaa verovapaisiin etuihin.

Työnantaja voi myös esim. maksaa työntekijälle tietyin edellytyksin työntekijän sairastuneelle lapselle hoitajan, kustantaa lomanviettopaikkoja tai järjestää harrastekerhoja. Käytettävissä on siis laajastikin erilaisia etuja, mitä työntekijöille voidaan antaa. Pitää vaan huomioida, että lähes kaikessa eduissa on omanlaisia rajoituksia, ehtoja ja sääntöjä, mikäli niitä halutaan verovapaasti maksaa. Näihin kannattaakin perehtyä tarkkaan, ennen kuin etuja alkaa maksamaan, ettei karahda sääntöverkossa väärään kohtaan tai toisaalta, saa mahdollisimman suuren hyödyn. Näistäkin eduista on tehty kovin monimutkaisia ja niiden vaikean tulkinnan vuoksi monella yrityksellä jää vähennykset hyödyntämättä.